Guardian uutisoi hauskasta tutkimustuloksesta, jossa on löydetty yhteys Facebook-ystävien lukumäärän ja harmaan aivomassan suhteellisen osuuden välillä. Solumassaa oli kertynyt nimenomaan sosiaalisista taidoista vastaaville aivojen alueille.

Kyse on nimenomaan tilastollisesta yhteydestä, ei siis kausaliteetista. Tutkijat eivät ole pystyneet päättelemään, lisääkö sosiaalisten medioiden käyttö harmaan aivomassan määrää vai onko tietynlaisilla aivoilla varustetuilla ihmisillä enemmän taipumusta verkostoitumiseen.

Tässä se siis on. Kyse ei ole oppimisesta eikä sosiaalistumisesta. Ratkaisu on harmaassa massassa.

Physics Today -julkaisun tuoreessa numerossa on pohdittu käsitteiden vaikeutta. Tutkijoilla on vaikeuksia saada viestiään perille, koska monet tutkimuskielen arki-ilmaisut tulkitaan toisin kun lukijana on suuren yleisön jäsen.

Artikkeli koskee alun perin ilmastonmuutosta ja siihen liittyvää viestintää, mutta soveltuu kaikkeen muuhunkin tutkimukseen. Hauskimpia termejä on listattuna mm. tässä blogissa.

Esimerkiksi positiivinen trendi tulkitaan helposti myönteiseksi ilmiöksi, vaikka se tarkoittaa vain ylöspäin nousevaa aikasarjaa. Artikkelin mukaan epävarmuus tulkitaan välinpitämättömydeksi, vaikka se ilmaisee vain mitatun suureen haarukkaa. Ja virhe ei ilmaise virheellistä tulosta vaan eroa "oikeasta" arvosta.

Ehkä eniten omaan nilkkaan osuu teoria. Artikkelin mukaan siihen luetaan merkityksiä, kuten epäily ja spekulaatio, kun sen tarkoitus olisi ilmaista tieteellistä ymmärrystä.

Lopputuloksena olisi varmaan syytä pohtia omaa kielenkäyttöä, etenkin puhuessa ei-tutkimusmarinoituneelle yleisölle. Voisi välttyä monelta väärinkäsitykseltä.